tag:blogger.com,1999:blog-2445752504812398606.post6397774373944016951..comments2011-08-18T02:26:36.277-07:00Comments on Tavaralakko: Tavaroiden merkityksestäMaijuhttp://www.blogger.com/profile/10207052983262812985noreply@blogger.comBlogger7125tag:blogger.com,1999:blog-2445752504812398606.post-28026527266677020252011-08-17T02:08:52.082-07:002011-08-17T02:08:52.082-07:00Tuli noista valokuvista mieleen, että meillähän kä...Tuli noista valokuvista mieleen, että meillähän kävi silloin ekalla Intian matkalla 2004 niin että kun oltiin päivä kierretty vihreääkin vehreämpien teeplantaasien ympärillä ja kuvattu vanhoja naisia pomimassa teetä sattui muistikortti kamerasta menemään rikki. Vuoren korkeuksissa pilven sisässä kosteus pääsi nousemaan niin korkeaksi, että muistikortti teki tenän. Sieltä ei saanut enää mitään ulos ja kuvat oli menenetty. Onneksi päivän alkupuolella oli vaihdettu muistikortti, joten edelliset kuvat säilyivät. Samoin onneksi kamera säilyi toimintakuntoisena sillä matkaa oli vielä jäljellä.<br /><br />Se oli riipaisevaa kun ajatteli, että kaikki nämä kauniit maisemat ovat nyt siirtyneet bittiavaruden syövereistä tavoittamattomaan eetteriin. Miten kertoa tai näyttää kuinka kaunista siellä oli kavereille, perheelle tai kenelle vain joka oli kiinnostunut?<br /><br />Kadotuksen ollessa vääjäämätön totesimme että tämä oli nyt kohtalo ja jos haluamme joskus uusia kuvia teepelloista, täytyy meidän tulla uudestaan kuvaamaan niitä. Tämä tapahtui sitten viisi vuotta myöhemmin ja nyt meillä on runsain mitoin kuvia teepelloista.<br /><br />Uusista kuvista huolimatta tuo ensimmäinen kuvattomaksi jäänyt teeplantaasiretki on piirtynyt paljon tarkemmin mieleen kaikkine raakoine eväsbanaaneineen ja palaneine maissineen. Mutta miksi näin? Ensimmäinen matka on kuitenkin jo 7 vuoden takainen ja muistikuvat paljon selkeämpiä kuin viisi vuotta tuoreemmat kokemukset? Ehkä tuo kuvien menettäminen on pakottanut mielen luomaan muistiKUVIA jotka sitten ovat jääneet pysyväismuistiin.<br /><br />Voisiko siinä olla jotain, että jos menettää fyysisen (tai digitaalisen) kontaktipinnan johonkin muistiin se pakottaa mielen luomaan siitä tarkemman muistikuvan? Tämä tosin varmaan vaatii sen, että kontaktipinnan katoaminen täytyy aktiivisesti sisäistää, jotta mieli tietää alkaa rakentaa pysyvämpää muistikuvaa. Yleensähän käy niin että kontaktipinta on tietämättä kadonnut - esim joku heittänyt roskiin tietämättään - ja näin tarkka kuva jää piirtymättä.<br /><br />Ja Wokki... voisin vastata tuohon kommenttiisi, mutta taidanpa jättää sen tekemättä ;)wiibakerhttps://www.blogger.com/profile/03068001584129351080noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2445752504812398606.post-81906318013204313002011-08-09T10:19:54.363-07:002011-08-09T10:19:54.363-07:00Vinkki turhasta roinasta eroonpääsemiseksi:
Muuta ...Vinkki turhasta roinasta eroonpääsemiseksi:<br />Muuta ulkomaille ja mahduta koko maallinen omaisuutesi 3,5 m2:n varastokomeroon - siinä joutuu muutaman kerran miettimään, mitä mukanaan raahaa ;)<br /><br />Vakavasti ottaen, komppaan ehdottomasti Tuulia ajatuksessa, että itselle tärkeästäkin kamasta on helpompi luopua, kun tietää, että se tulee jatkossa hyvään käyttöön. Merkityksellisten tavaroiden viskaaminen roskatunkiolle on lopulta kovin vaikeaa jo pelkästään emotionaalisista syistä - ekologisista puhumattakaan. Ja vanhemmaksi tullessani huomaan, että useinmiten antaminen tuottaa paljon suurempaa mielihyvää, kuin saaminen (Wuokko, nyt puhutaan siis tavarasta...! ;)<br /><br />Maailman kehnoimman muistin omistavana itselleni ehdotomasti suurinta tuskaa tuottaisi matkapäiväkirjojeni ja -valokuvieni menettäminen. Ne Indonesian tulivuorikraaterijärveltä ostetut, paikallisten omin kätösin veistämät kiehtovat puufiguurit toki ovat tärkeitä myös, mutta lopulta kokemukset ovat tuhannesti tavaraa tärkeämpiä - vaikka nuo tavarat toki näistä kokemuksista muistuttavatkin.Wokkihttps://www.blogger.com/profile/02540510633790726002noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2445752504812398606.post-59082657948478269362011-08-09T06:53:53.165-07:002011-08-09T06:53:53.165-07:00Blogisi aihe on minulle hyvin tuttu.
Itse olen hi...Blogisi aihe on minulle hyvin tuttu.<br /><br />Itse olen hillinnyt kodin tavaramäärää ja uuden hankintaa mm. vähentämällä mainosten määrää elämässäni. En katso tv-ohjeilmia joissa on mainoksia välissä (enkä itseasiassa omista edes digiboksia), en kuuntele mainoksilla rahoitettuja radiokanavia, postilaatikossani lukee "ei mainoksia, kiitos!" ja nettiselaimessani on Adblock.<br /><br />Kun kodin tavaramäärän saa ajan kanssa minimoitua optimaaliselle tasolle, huomaa ettei edes kaipaa eli muista sitä kaikkea mistä on luopunut. Ja näin on helpompi ajatella mitä ei enää tulevaisuudessakaan tarvitse. Tällöin kauppojen ja putiikkien tavaroita voi katsella, mutta niitä ei ole pakko kantaa kotiin kaappien ja hyllyjen täytteeksi.<br /><br />Ja mitä tunteita herättäviin ja kaikkein tärkeimpiin esineisiin tulee, olen koittanut säästää vain sellaisia harvoja helmiä, joilla on jotain käyttö- tai näyttöarvoa mahdollisesti tulevaisuudessa. Muista olen ottanut valokuvan mahdollisia muisteluhetkiä varten (joita ei ehkä tule) ja laittanut kiertoon kirpputorilla. Silloin kun pieni tyttö tarraa myyntipöydällä olevaa isoa leikkiheppaa tiukasti jalasta ja rakastuu siihen ensisilmäyksellä ja ostaa sen itselleen, tulee sellainen olo että on laittanut tässä maailmassa hyvää kiertoon. <br /><br />Myös luopumisen tuomaa hyvää fiilistä on kiva muistella. Tavara- ja kulutuskeskeisyydestä pois pääsyn yksi ensimmäisistä askelista on mielestäni juuri luopuminen.Tuitsuhttps://www.blogger.com/profile/06679005067130907648noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2445752504812398606.post-23012575316285826562011-08-04T08:57:37.424-07:002011-08-04T08:57:37.424-07:00Jee keskustelua =)
Nykyhetkessä ei taida oikein o...Jee keskustelua =)<br /><br />Nykyhetkessä ei taida oikein olla mitään tolkkua ilman menneisyyttä ja muistoja. Kaipa muistojen funktio on toimia ihmisen juurina ja minuuden rakennuskappaleina. Mutta mitä olennaista virkaa voisi olla muistolla, jonka unohtaa? Mikä pala identiteetistä muka katoaisi tällaisen muiston mukana?<br /><br />Nyt ollaan syvissä vesissä. Jännän äärellä jopa!Maijuhttps://www.blogger.com/profile/10207052983262812985noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2445752504812398606.post-41069046375733563802011-08-04T08:35:06.588-07:002011-08-04T08:35:06.588-07:00Toisaalta joku voisi haastaa koko konseptin: Miksi...Toisaalta joku voisi haastaa koko konseptin: Miksi ihmeessä meillä pitäisi ylipäätään olla muistoja? Mitä ne palvelevat? Jos unohdat jonkun asian, olikohan se lopulta edes muistamisen arvoinen asia? Eikö tärkeintä ole kuitenkin vain tämä hetki?Aapohttps://www.blogger.com/profile/18307158078779622687noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2445752504812398606.post-11165161818272277062011-08-04T00:54:10.709-07:002011-08-04T00:54:10.709-07:00Ihan totta kyllä, että esineet toimivat usein muis...Ihan totta kyllä, että esineet toimivat usein muiston herättäjinä, eikä muisto välttämättä palaisi mieleen ilman niitä. Paitsi että voisiko muisto kuitenkin palautua jos sitä heräteltäisiin esimerkiksi puhumalla, että muistatko sen-ja-sen lelun joka sinulla pienenä oli..? Esimerkiksi Kutipapiin liittyvä muisto tulee kyllä mieleeni myös silloin jos vain ajattelen Kutipapia. Mutta tämä tietysti edellyttää että muistan itse lelun :)<br /><br />Minusta ihmisellä saa (tai jopa pitää?) olla esineitä, joista ei halua luopua niihin liittyvien muistojen takia. Mutta rajansa tosiaan kaikella, ja ainakin minä itse haluaisin vähentää tavaramäärää ja olla kahlitsematta itseäni omaisuuteen vain siksi, että se symboloi jotain syvempää. Eli siis olla pelkäämättä liikaa muistojen menetystä materian mukana, ja keskittyä mieluummin tärkeimpiin esineisiin/muistoihin. Paitsi että ne taas taitavat olla juuri niitä jotka pysyvät mielessä ilman esineärsykettä...<br /><br />Monipiippuinen juttu!Maijuhttps://www.blogger.com/profile/10207052983262812985noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2445752504812398606.post-78232827359880824122011-08-03T10:57:50.651-07:002011-08-03T10:57:50.651-07:00Tavallaan voisin osittain haastaa tuon ajatuksen, ...Tavallaan voisin osittain haastaa tuon ajatuksen, että muisto tai merkitys ei ole itse esineessä. Kyllä se voi olla - ainakin jossain määrin.<br /><br />Jos itse esine katoaa, sen edustaman muistonkin kadottaminen voi käydä liian helposti. Minä ainakin olen löytänyt äitini vaatekomeroon jääneistä leluista sellaisia muistoja, joita en olisi pystynyt palauttamaan mieleeni ilman tiettyjä fyysisiä esineitä. Veikkaan, että nuo muistot olisivat kadonneet, jos nuo esineetkin olisivat kadonneet. <br /><br />Ongelmahan on tietenkin se, että mihin vetää raja. Onnea vain sille, joka haluaa säästää kaiken mahdollisen roinan muistojen menettämisen pelossa. Ja onnea niille kavereille, jotka kutsutaan tekemään muuttoa sen roinamäärän kanssa. <br /><br />Nimim. "Kaverin 90-luvun mikrobittejä kolmanteen kerrokseen kantanut"<br /><br />Hienoa pohdintaa!Aapohttps://www.blogger.com/profile/18307158078779622687noreply@blogger.com