Takaisin tavarataivaassa

Ostoslakkoni on ollut ohi jo kolme viikkoa, joten on korkea aika kirjata ylös lakon jälkimietteet ja antaa sille loppuarvosana. Suoritan itsearvioinnin tarkastelemalla lakon lopputuloksia elämäni eri osa-alueilla:

Koti
Onko kotini lakon myötä muuttunut ilmavammaksi, saanut lisää säilytystilaa ja tyhjentynyt turhasta tavarasta? Valitettavasti ei juurikaan. Jo ennen lakkoa oli käynnissä hitaasti mutta vakaasti etenevä vaatehuoneen raivausprosessi, mutta lakko itsessään ei kyllä edistänyt sitä lainkaan. Toisaalta kodin tavaramäärä ei lakon aikana myöskään lisääntynyt, mikä tuntuu mahtavalta. Todennäköisimmät tavaranlisäykset olisivat kuormittaneet kirjahyllyä ja cd-levylaatikoita sekä vaatekaappia, mutta näiden kaikkien tarjonta on nyt pysynyt aiemmassa, toki jo ihan riittävässä laajuudessaan. Se antaa toiveita siitä, että kodin tavaranpaljoutta voisi vähän kerrassaan onnistua karsimaan sen sijaan, että kerryttäisi tilalle aina saman verran uutta.

Raha
Kartuttiko tavaralakko rahavarojani, kun en ole syytänyt niitä kaupan kassaan? Valitettavasti ei, joudun vastaamaan tässäkin kohtaa. Lakon aikana palkka on aina kuukauden mittaan huvennut tililtä ihan tavalliseen tahtiin. Tai jopa nopeammin, sillä olen lakosta huolimatta tehnyt isoja sijoituksia: suurimpina mainittakoon autokoulu ja ensi viikolla alkava Etelä-Afrikan matka. Sitä paitsi, kuten jo syksyllä valitin, tavaralahjojen korvaaminen erilaisella yhdessä tekemisellä käy helposti kalliiksi, vaikka se onneksi jättää jälkeensä korvaamattomia muistoja ja unohtumattomia elämyksiä.

Entä millainen vaikutus lakolla on ollut suhtautumiselleni rahankäyttöön? Hieman huolestuttava, täytyy myöntää. Kuten todettu, olen lakon myötä omaksunut periaatteen, että jatkossa aion ostaa vähemmän mutta laadukkaampaa – eli miltei väistämättä myös kalliimpaa. Ostoslakkoilu on myös luonut ajatusharhan siitä, etten ole tosi pitkään aikaan tullut käyttäneeksi juuri yhtään rahaa, joten ajattelen, että voin nyt vallan mainiosti kohdistaa tulevien hankintojeni (esim. kännykkä) hintahaarukan piirun jos toisenkin verran aiempaa ylemmäs.

Ihmissuhteet
Miten tavaralakko näkyi ihmissuhteissani? Mahdollinen vaikutus liittyy siihen, että lahjaksi tuli  entistäkin enemmän annettua tekemistä tavaran sijaan. Ja kun tekemiset tehtiin yhdessä lahjan saajan kanssa, lakkoajalle osui monenlaista mukavaa menoa sirkuksesityksistä Suomen Pankin retkeen, suklaabrunssista sushin syömiseen. Jos oletetaan, että edes osa näistä yhteistekemisistä olisi jäänyt väliin ilman lakkoa, se on ehdottomasti parantanut elämänlaatua lisäämällä läheisten kanssa hankittuja kokemuksia ja vietettyä aikaa.

Ympäristö
Kuinka ympäristöystävällinen ostoslakkoni oli? Onnistuinko sen avulla pelastamaan edes pikkuriikkisen palasen maailmaa? Taitaa olla niin, että lakko oli ennakkoajatuksissani ekohenkisempi kuin todellisuudessa. Arvion perusteeksi riittänee viittaus jo yllä mainittuihin autokouluun ja Etelä-Afrikan reissuun, joka ei edes ole ollut ainoa lakon aikana toteutunut tai suunniteltu matka. Tavaroiden ostaminen ei ole ainoaa ympäristöä vahingoittavaa kuluttamista, ja esimerkiksi aineettomien lentolippujen hankkiminen on tietysti tuhatkertainen ympäristörikos verrattuna kirpputorilta ostettuun vaatteeseen tai antikvariaatista ostettuun kirjaan. Luonnon ystävän ostoslakko olisi ehkä kohdistunut laajemmin kaikenlaiseen kuluttamiseen tai mahdollisesti sallinut kierrätystavaroiden hankkimisen. Siispä, kuten olen jo useampaan otteeseen todennut, lakon parantava vaikutus on kohdistunut ensisijaisesti omaan elinympäristööni eikä niinkään ympäristöön.

Ajankäyttö
Miten ostoslakko muutti ajankäyttöäni? Kaupoissa kiertelyn lopettaminen vapautti kyllä hieman aikaa muuhun käyttöön, vaikkei se mikään merkittävä aikasyöppö ole aiemminkaan ollut. Mutta vaikkapa lauantaisten ruokaostosten yhteydessä tuli keskityttyä vain muonavarantojen täydentämiseen, eksymättä kauppakeskuksen ylempiin kerroksiin kiertelemään ja katselemaan. Kaupat ja ostoskeskukset eivät lakon aikana ole näyttäytyneet erityisen houkuttelevina ajanviettopaikkoina, koska eihän niihin tosiasiassa mennä viihtymään tai oleskelemaan vaan ainoastaan tuhlaamaan rahaa. Myös lakon aikana tekemilläni matkoilla aikaa on vapautunut oleellisempiin asioihin kuin shoppailurupeamiin, mikä on lyhykäisillä viikonloppureissuilla ollut oikein tervetullutta. Toivon että jatkossakin osaisin välttää kaupoissa maleksimista ja tehdä niihin ennemmin tarpeen vaatimia täsmäiskuja.

Ruokaostosten teon nopeutumisesta huolimatta lakko tuntuu muutoin jollain tavalla rauhoittaneen ja tyynnyttäneen elämääni. Mitenkä niin, mietin oikeastaan itsekin. Kyse taitaa olla siitä, että monesti kun keksii haluavansa tai tarvitsevansa jotain, tätä oivallusta seuraa kiihkeä etsintävaihe joko oikeissa kaupoissa tai internetissä. Minun on vaikea lopettaa etsimistä ennen kuin oikea tavara tai tuote löytyy ja tietysti vielä parhaalla mahdollisella hinta-laatusuhteella. Lakon aikana kaiken tämän on voinut jättää väliin. Netti on tosin niin pohjaton ajantappamiskeinojen runsaudensarvi, ettei yhdestä ajanvietteestä luopuminen vielä millään muotoa merkitse tietokoneella notkumiseen käytetyn ajan oleellista vähenemistä.

Asenteet
Mullistiko tavaralakko ostamista koskevat ajatukseni ja asenteeni? Jollei aivan mullistanut, niin auttoi ainakin huomaamaan tiettyjä ajatustapoja ja toimintamalleja, joita oli helppoa ja vaivatonta muuttaa toivottuun suuntaan. Ja lakon vaikutukset elämääni tuntuvat ajatustasolla suuremmilta kuin ehkä konkreettisesti: olenhan edelleen ostanut totuttuun tapaan ruokaa ja kuluvaa päivittäistavaraa, enkä siten ole kokonaan ollut kulutuskulttuurin ulkopuolella. Jatkuva uuden ostamisen tarve lakon aikana kuitenkin hiipui yllättävän helposti. Yllättävää iloa tuotti se, että uuden sijaan saattoi löytää vanhaa. Jonkun kerran tuli sellainen olo, ettei ollut esimerkiksi mitään kivaa päällepantavaa, mutta aika äkkiä kaapista löytyi paljon hyviä vaihtoehtoja. Välillä taas olisi tehnyt mieli ostaa joku uusi kirja, mutta joka kerta pinossa oli vanhojakin opuksia lukemista odottamassa.

Lakkomotivaatio notkahti melko nopeasti alun jälkeen, kun koin, että olin jo saanut siltä toivomani oivallukset: tyytyväisyyden jo omistamaani ja ilon vanhoista suosikeista sekä periaatteen, että jatkossa ostaisin vähemmän mutta harkitumpaa, laadukkaampaa ja kestävämpää. Motivaatiota heikensi myös se, että koin lopulta hölmöksi kaiken ostamisen ja tavaran niputtamisen samaan kategoriaan. En osaa pitää kovin pahana vaikkapa kulttuurin kuluttamista, edes tavaramuodossaan esimerkiksi kirjoina tai levyinä. Vaatteiden, kenkien ja laukkujen ostamisesta sen sijaan toivon päässeeni ”yli” tai irti, ainakin mitä tulee heräteostoksiin, mielialashoppailuun ja ostoksilla käymiseen ajanvietteenä.

Kokonaisarvosana
En voi antaa itselleni ostoslakkolaisena kiitettävää arvosanaa, koska sorruin muutamaan (tosin täällä blogissa julkisesti tunnustettuun!) lakkorikkomukseen. Yllättävän helppoa ja tuskatonta lakkoilu silti kaiken kaikkiaan oli. Se tuntui virkistävältä ja auttoi kiinnittämään huomiota asioihin, joita ei yleensä tulisi pohtineeksi, kuten omaan suhtautumiseen tavaroihin ja omiin ostamisen motiiveihin. Tavaralakolle kokemuksena voin siis antaa kehuja ja suositella kokeilua muillekin. Totaalisessa kieltäymyksessä ei välttämättä ole pointtia pitemmän päälle, mutta lakosta saa hyvän sysäyksen oman ajattelun ja toiminnan tarkasteluun – ja toivottavasti myös muuttamiseen.

Tavaralakko-blogin pito loppuu näillä näkymin tähän, mutta jo ensi viikosta alkaen pääsee Etelä-Afrikan matkakuulumisia seuraamaan osoitteessa travel.wuokko.org!