Säännöt

Tarvitsen tavaralakolleni säännöt. Ihan samaan tapaan kuin vaikka suklaalakossa oleva joutuu pohtimaan, koskeeko kielto vain suklaamakeisia vai saako esimerkiksi suklaakakkua syödä tai kaakaota juoda. Tai esimerkiksi Prykmestarin suklaalla maustettua pääsiäisolutta tai Young'sin Double Chocolate Stoutia. Ennen kuin jano yltyy sietämättömäksi, palataan itse asiaan.

SÄÄNNÖT:

1. En osta itselleni mitään uutta tavaraa aikavälillä 1.8.2011-31.3.2012. Pannassa ovat siis esimerkiksi vaatteet, kirjat, levyt, pelit ynnä muu mahdollinen roina.

2. Elämykset, harrastukset, erilaiset aineettomat hankinnat ovat sallittuja: kurssit, sarjakortit harrastuksiin tai elokuviin, museoiden pääsyliput, keikka- tai leffaliput, ravintolakäynnit (muttei sitten mitään happy mealeja), jne.

Tarkennuksia:

3. Ruokaa, juomaa, saippuaa, WC-paperia, pyykinpesuainetta jne. päivittäistavaraa saa ostaa. Loppuun kulutetut kosmetiikkatuotteet (naamarasva, ripsiväri) saa korvata uudella.
4. CD-levyä ei saa ostaa, mutta musiikkia saa ladata sähköisessä muodossa. Elokuvia saa vuokrata, myös DVD:llä.

5. Uutta ei saa ostaa, mutta itse saa tehdä. Taidanpa siis kirjoittaa menestysromaanin! Tai ehkä kuitenkin ompelen ensin vaikka hameen. Kankaita ja lankoja saa ostaa käsitöitä varten uutena (tosin Kierrätyskeskuksen yms. vastaavien kangasvalikoimiin olisi suotavaa tutustua ensin).

6. Alusvaatteiden ja sukkien hankkiminen on sallittua, jos vanhat menevät rikki eikä kaapissa ole ehjiä tilalle.

7. Rikki menneet käyttöesineet tai työvälineet (esim. vispilä, pesukone, lenkkarit, sadetakki, kännykkä), joita ei pysty korjaamaan, saa korvata uudella, paitsi jos niitä on jo ennestään useita. Suositeltavaa olisi tosin selvittää mahdollisuus ostaa tilalle käytetty ja kierrätetty tavara. Erittäin kannatettavaa on myös tavaroiden lainaaminen, jolleivät ne ole jokapäiväisessä kulutuksessa.

8. Muilta saa ottaa vastaan lahjoja, vaikka ne olisivat uutta, käyttämätöntä tavaraa. Tätä sääntöä ei kuitenkaan saa käyttää keinona kiertää ostamattomuusperiaatetta.

9. Poikkeamat näistä periaatteista tulee tehdä, Compactia siteeratakseni, omaa sydäntä kuunnellen. Lupaan myös tunnustaa mahdolliset hairahdukset julkisesti blogissa.

Poikkeuksia (koska vasta ne vahvistavat säännön):

10. Tarvittaessa aion ostaa väitöskirjaprojektin edellyttämää kirjallisuutta, mutta kirjojen on tällöin oltava todella tärkeitä työn etenemiselle. Tällaiset hankinnat teen ensisijaisesti divareista.

11. Aion luistaa lakosta marraskuun lopussa Intian-matkalla ja ostaa muutaman (max. 5) uuden Bollywood-elokuvan DVD:llä. Joo, Hakaniemestä saa vuokrata. Ostan silti.

12. Jos välttämättä tarvitsen jonkun vaatteen, jota minulla ei ennestään ole ja jota en osaa itse tehdä, sellaisen saa ostaa käytettynä tai teettää (siis jos esim. saan kutsun Linnan juhliin ;).

Sääntöihin tulee matkan varrella mitä todennäköisimmin muokkauksia, lisäyksiä ja lisätarkennuksia joko omien kokemusteni tai saamieni kysymysten ja kommenttien myötä. Näillä pannaan kuitenkin projekti käyntiin!

Ennalta käsin oletan, että suurimmiksi haasteiksi muodostuvat:

• Kirjat. Siis kuukausikaupalla ostamatta yhtään uutta kirjaa?! Uutuuksia saa jonottaa kirjastossa iän kaiken, eikä Ellunkaan hylly ole täysin kattava. Paitsi hmmm... Montakohan lukematonta kirjaa joko kaupungin tai Ellun kirjastossa vielä odottaa? Entäpä omassa kirjahyllyssä? Tai muiden kavereiden?
• Vaatteet. Eniten ahdistusta omassa kulutusjuhlassani herättää kummallinen tarve ostaa silloin tällöin joku uusi vaate. Kaappi kun olisi jo ennestään pullollaan kivoja vaatteita joista kuitenkin käytän säännöllisesti vain murto-osaa. Toivon, että osoittaudun surkeaksi ompelijaksi enkä itse tehtyjen vaatteiden avulla saa kokonaan kierrettyä lakkoa uusien vaatteiden hankkimisesta. Jos hanke herättää sisälläni uinuvan räätälimestarin, harkitsen ja tarvittaessa muokkaan sääntöä nro 5.
• Matka”muistot”. Lähikuukausien aikana olen matkustamassa Roomaan, Amsterdamiin ja Intiaan sekä työmatkalle Tartoon ja mahdollisesti Lontooseen. En osta matkoilta sormustimia, tuhkakuppeja tai shottilaseja, mutta yleensä reissusta tarttuu silti mukaan jotain pientä. Tai Intiasta jotain vähän isompaa, tai enemmän... Syksyn reissulla törmään satavarmasti joka paikassa pikkupuoteihin, jotka ovat täynnä paikallisten naisten käsityönä tekemiä huiveja, laukkuja, koruja ja muita ihanuuksia, joita ostamalla voi samalla tukea yhteisön toimeentuloa ja hyvinvointia. Kaikki voittavat, paitsi tavaralakkoilija. Onneksi suurin osa kaupustelusta Intiassa on niin raivostuttavaa, että sitä haluaa kaikin keinoin vältellä, ja tähän tavaralakko tarjoaa oivan lisäsyyn. Vaikka olen kyllä aina halunnut kurnuttavan puusammakon, rummut, oudon kankaankirjontahärpäkkeen ja mitä näitä nyt on. NOT.