Matkakuulumisia

Tere ja ciao vaan, arvon lukijani!

Olen palannut onnellisesti kotiin parin viikon hektiseltä työ-/opinto-/lomamatkarupeamaltani, jonka ensimmäinen osa suuntautui Tarttoon, Viroon ja jälkimmäinen puolisko Italian San Geminiin ja Roomaan. Tartossa ja San Geminissä osallistuin summer schooleihin eli eräänlaisiin konferensseihin, jotka koostuvat varttuneempien tutkijoiden luennoista, jatko-opiskelijoiden esitelmistä ja vapaamuotoisesta keskustelusta, verkostoitumisesta ja yhdessäolosta. Tosin pääasiallisena, vaikkakin ulkopuolisilta salattuna tarkoituksena tuntuu olevan hyvin syöminen ja juominen. Koulun penkillä istumisen jälkeen oli vielä vuorossa pidennetty viikonloppu ikuisessa kaupungissa. Rooman-piipahduskin tuntui painottuvan koko lailla syömiseen ja juomiseen...

Tavaralakko ei oikein kummallakaan matkalla ehtinyt joutua toden teolla koetukselle. Suurin osa ajasta oli niin tiukasti aikataulutettua ja ohjelmoitua, että kaupoissa luuhaaminen oli sekä kaukana ajatuksista että käytännössä mahdotonta. Roomassa shoppailuun olisi tietysti tarjoutunut mahdollisuuksia, kun siellä täällä oli valtavan tyylikkäästi somistettuja vaateikkunoita täynnä sieviä vaatteita, mutta täytyy sanoa että sielläkin oli niin paljon muuta, kiinnostavampaa tekemistä ja näkemistä, ettei kaupoissa luuhaaminen houkutellut hetkeäkään.

Rehellisyyden vuoksi mainittakoon, että ostin pienelle kummitytölleni tuliaisiksi pari katselukirjaa, yhden Vatikaanista ja toisen normi-Italiasta – voitte uskoa että kirjat ovat sisällöltään vähän erilaisia. (Huom. lahjojen ostaminen muille on täysin lakon sääntöjen mukaista, ainakin toistaiseksi. Edelleen pohdin vakavasti, pitäisikö sääntöjä kiristää ja jos, niin odottaako taktisesti joulun yli vai pitäisikö tiukentaa peliä heti kättelyssä.)

Oli miten oli, itselleni en tietenkään edes katsellut mitään, vaikka kieltämättä harmitti hirveän paljon esimerkiksi se, etten saanut ostaa Colosseumin mallista tuhkakuppia. Oikeastaan juuri tämäntyylinen karsea turistirihkama vain helpottaa ostoslakkoa. Roina ja sen kaupustelijat ovat niin ärsyttäviä (tai no, ehkeivät vielä Italiassa, mutta menkääpä vain joskus Intiaan niin opitte, miten valtavia suoranaisia vihantunteita puiset sammakot ja rummut voivat ihmisessä herättää!), ettei niistä kerta toisensa perään kieltäydyttyään tee enää mieli ostaa yhtään mitään muutakaan.

Itsekieltäymys ei tavaralakosta huolimatta tietenkään millään tapaa kuulunut Rooman-visiitin ohjelmaan. Rahat, jotka kenties säästyivät vaateostoksien tekemättä jättämisestä, tulivat kyllä kulutetuiksi hyvällä ruoalla ja juomalla herkutteluun. Matkaseuralaiseni liikkui kyynärsauvoilla kinkaten, joten pysähtelimme ahkerasti istumaan ja levähtämään. Ihan joka kerralla pysähdykseen ei liittynyt ruokailua, mutta tarpeeksi usein sentään :) Jäätelö-, juusto-, pizza-, pasta- ja viinimahat täyttyivät niin tehokkaasti, että kotiintuomisiksi kertyi lisäpainoa ei matkalaukkuun vaan etureppuun... Saatiin vedettyä niin tyydyttävät herkkuruokaöverit, että viimeisenä päivänä esimerkiksi ajatus juuston ostamisesta kotiintuomisiksi tuntui täysin mahdottomalta. Ratkaisu, joka hiljalleen alkaa melkein harmittaa (muttei ihan vielä kuitenkaan)...