Joulumietteitä

Ostoslakkoilija toivottaa kaikille hyvää joulua, tuota yltäkylläisyyden ja tavaran riemujuhlaa. Eiku.

Koska alan hiljalleen tekeytyä lyhyen joululoman tunnelmiin, olen laiska ja kopioin alkuun Vihreän Langan nettiversiossa hiljattain julkaistua ”ympäristöpolitiikan opiskelija ja degrowth-aktivisti” Jaana Eskolan haastattelun. Olen samaa mieltä oikeastaan kaikesta, mitä Eskola jutussa toteaa, ja hänen ajatuksensa osuvat koko lailla yksiin sen kanssa, mitä olen tätä blogia kirjoittaessani pohdiskellut.

”Voiko paremman ja puhtaamman maailman saada ostamalla?

Ostamalla ei maailmaa pelasteta. On ongelmallinen lähtökohta, että kun on pakko ostaa, niin osta vihreää. Kulutus ei vähene niin, vihreät rinnakkaismarkkinat eivät ratkaise mitään. Parempi olisi miettiä, onko pakko ostaa ollenkaan vai voisiko jättää ostamatta.

Voiko kuluttamalla sitten vaikuttaa ollenkaan?

Tietenkin kuluttamalla voi myös vaikuttaa, eli valitsemalla kestävästi tuotetun ja vihreän vaihtoehdon silloin, kun jotain on pakko hankkia. Mutta vaikuttaminen ei saisi typistyä kuluttamiseen, koska silloin mennään mukaan kulutusyhteiskuntaan, jonka perusteita pitäisi kyseenalaistaa.

Entä jos ei ole varaa tehdä niitä kestävämpiä valintoja, ostaa luomukinkkua, ekopuuvillapaitoja ja reilun kaupan kahvia?

Ekologisista tuotteista on tulossa luksusta ja tuloerojen kasvu vauhdittaa kehitystä. Suunta pitää saada kääntymään, esimerkiksi terveellisten ja kestävästi tuotettujen ruokien pitäisi olla kaikkien ulottuvilla. Vähävaraisia en oikein osaa neuvoa, tietenkin käytettyä kannattaa ostaa. Vähävaraiset sinällään kuluttavat yleensä paremmin ansaitsevia vähemmän.

Millaisia joululahjoja annat itse?

Omassa perheessämme emme ole antaneet lahjoja enää varmaan viiteen vuoteen, ei siihen oikein aikuisten kesken ole tarvetta. Toki ostan joskus joululahjoja. Palvelut ovat tietenkin itsestäänselvyys, mutta tavaralahjani ovat sellaisia, jotka voi syödä tai juoda. Vaikka pieniä määriä laadukasta suklaata tai luomukahvia. Niin ja tietenkin kirjoja, kirjojen antaminen on hyvä asia.”

En ole ihan varma, miksi tiukkaa linjaa vetävä Eskola lopussa löperöityy antaa synninpäästön kirjoille verrattuna mihin tahansa muihin tavaralahjoihin, mutta lukutoukka ja kirjojen hamstraaja minussa on kieltämättä täysin samaa mieltä. Koko syksyn olen lukenut Tolstoin Sotaa ja rauhaa (en siis ihan yllä paavovärysmäiseen lukutahtiin), ja se on tyydyttänyt kaunokirjallisuuden nälkäni varsin kiitettävästi jo usean kuukauden ajan. Epilogi on vielä säästössä joululomalle. Köykäisemmillä eväillä olisikin herkästi iskenyt himo kirjahankintojen tekemiseen. Onneksi ostoslakon kevätpuolta varten on hyllyssä odottamassa pari Mika Waltarin historiallista romaania, joita en ole aiemmin lukenut.

Kirjaostoksia olisi varsinkin tehnyt mieli tehdä Lontoon kirjakaupoissa, joissa tuli pikkaisen pyörittyä parisen viikkoa sitten yhdistetyn työ- ja huvimatkan yhteydessä. Kirjojen kannet ja esillepano myymälöissä ovat niin houkuttelevan ja herkullisen näköisiä tuolla suuressa maailmassa! Tästä muuten kirjoitti jokin aika sitten Helsingin Sanomien pääkirjoitussivulla Juha Sainio, jonka teksti oli hieno puolustuspuhe kirjoille ja niiden kestävyydelle sekä kauneudelle esineinä (tosin e-kirjoja vastaan – en itse osaa pitää niitä minään mörköinä vaan uskon että niin paperi- kuin sähkökirjoille on molemmille paikkansa).

Tiettyä kirjaostoshaikeutta lukuun ottamatta oli kyllä ihanaa, kun ei ollut pienintäkään tarvetta sisällyttää lyhyen matkan ohjelmaan kaupoissa kiertelyä. Vapaa-ajan saattoi siis viettää ilman minkäänlaisia ostopaineita museoissa kierrellen, kaupungilla kuljeskellen ja pubeissa istuskellen. Kova jouluhulina Lontoossa kyllä oli meneillään näyttävine valoineen ja erilaisine tapahtumineen. Samana viikonloppuna oli esimerkiksi kaupungin keskeisimmät ostoskadut Oxford Street ja Regent Street muutettu kävelykaduiksi joulun ostosrumban kiihdyttämiseksi.

Sama hulina oli tietysti vastassa myös kotona. Jouluostoksilla käynnin jätin kyllä tänä vuonna harvinaisen vähälle – olin ostoksilla oikeastaan vain kerran ja silloinkin ainoastaan puolen tunnin ajan Kluuvin Eat & Joy -”kauppahallissa”. Olen tosin paketoinut myös muutaman tavaralahjan, mutta hankinnat tein joko aiemmin syksyllä tai netissä. Hyvin stressitön ja hietön joulunalusaika siis! Voin suositella kaikille joulustressistä kärsiville mahdollisimman materiatonta joululahjapolitiikkaa ja pukinkontin täyttämistä erilaisilla elokuva-, taide- ja ravintolaelämyksillä. Tähän täytyy kyllä linkittää vielä kolmas kommentaattori, Virpi Salmi, joka aika usein lyö kolumneissaan huteja mutta osui tällä kertaa juuri sopivasti, muttei liikaa, allekirjoittaneeseenkin ivatessaan tekopyhiä jouluhössötyksen ja kaupallisuuden kriitikoita.

”Hyvän ihmisen joulu perustuu jouluun liittyvien asioiden vastustamiselle. Yleisin vastustamisen kohde on hössötys.

Pahamaineinen hössötyshän tarkoittaa sitä, että ollaan keskiluokkaisia, hankitaan lahjoja ja tehdään juhlaruokia.

Hössöttämisen sijaan pitää sytyttää kynttilä, tuijottaa sen liekkiä ja ajatella, miten hyvältä mun sielussa just tuntuu, koska en hössötä, sillä mutsi tekee kaikki jouluruuat, eikä mun tartte antaa kenellekään lahjoja, koska olen prekaari, nyyh, väitän tässä juuri maksaneeni viimeisillä rahoillani tv-lupamaksun.

Kaupallisuuden, materialismin ja krääsän vastustaminen on myös hyvyyden timantinkovaa ydintä.

Krääsä-käsitteen alle lasketaan kaikki tavarat, joita itse ei juuri sillä hetkellä tarvitse tai halua, ja joita tuottavat muut kuin lähiseudun luomuviljelijät tai Afrikan sarven naislesket käsityöläis-mikrolainapajoissaan.

Kaupallisuutta on maailmanlaajuisesti marras–joulukuussa tapahtuva liiketoiminta paitsi Applen tuotteiden ostaminen itselleen. (Ne ovat liian kalliita annettaviksi lahjoina toisille.) Kun avaa valkoisen laatikon, se on vähän kuin saisi itseltään joululahjan ja orgasmin yhtä aikaa.

Materialismi taas on brutaaleja, tavallisia asioita, joita muut toivovat, digikameroita, paistinpannuja, kasvohoitoja ja pelikonsoleita.”

Vaikka pidän Virpin pilkkaa oikeansuuntaisena ja oikeutettuna, koen että jouluun liittyvässä tavarahullutuksessa on kyllä vähentämisen varaa. Tosin mielestäni jouluun kuuluu aivan olennaisesti tietynlainen materialismin laji. Ollakseen perimmältään yhdessäolon ja antamisen ilon juhla joulun tunnelma on ainakin omalla kohdallani yllättävän suuressa määrin kiinni niistä tavaroista, joilla se luodaan. En viljele joulukoristeita ylen määrin, mutta tiettyjen esineiden kaivaminen vaatehuoneen kätköistä on edellytys sille, että oikea joulu voi tulla.

Mutta oikeanlaista joulua ja näitä välttämättömiä joulukoristeita ei voi vain OSTAA. Huomasin sen ensimmäisenä vuonna, jolloin meillä oli joulukuusi. Hankin kuusta varten erinäisistä sisustusliikkeistä valikoiman koristeita, jotka näyttivät sieviltä kaupan hyllyllä, mutta kuuseen ripustettuna tuottivat vain järkyttävän muovisen ja keinotekoisen lopputuloksen. Sittemmin lahjoitin nämä persoonattomat kuusenkillukkeet kierrätyskeskukseen ja päätin panostaa kuusenkoristeissa muistoihin ja merkitykseen. Oksille ripustetaan siis muun muassa ikivanhoja mummulasta perittyjä käpyjä, entiseltä työpaikalta hankitut tina-”tingelit”, erinäisiä omatekoisia tuotoksia sekä lasipallot, jotka ostin joskus lukioikäisenä, vuosia ennen kuin oma kuusi oli lainkaan ajankohtainen. Jälleen kerran tullaan siis siihen, mikä tehtävä tavaroilla voi parhaimmillaan olla: ne kantavat mukanaan tarinoita ja tunnelmia. Juuri tätä on mielestäni jouluun liittyvä ”hyvä” materialismi.

Näihin pohdintoihin kuittaan tavaralakon ensimmäisen puoliskon ja vuoden 2011. Seuraavassa lähetyksessä luvassa niitä mainitsemiani lakkosääntöjen tarkistuksia!