Havahduin taas blogin pitoon, kun eräs (ennen lakkoa) suosimani vaatemyymäläketju lähestyi minua selvästi huolestuneena lakon aiheuttamasta kuluttamattomuudestani. Minut toivotettiin tervetulleeksi takaisin kymmenen euron alekupongin kera. Asiakkaista halutaan siis selvästi pitää kiinni! Sääli vain, ettei edelleenkään tee yhtään mieli päästä vaateostoksille. Jokusen kerran olen lakon aikana piipahtanut vaateliikkeissä tai kävellyt tavaratalon vaateosaston läpi, kokematta kuitenkaan ylitsekäymätöntä sovittamisen ja osteskelun kaipuuta. Pikemmin päinvastoin olen tuntenut mielihyvää siitä, ettei ole tarvinnut tai edes ”saanut” jäädä katselemaan ja mallailemaan. Kevättä kohti voivat mieliteot tietysti voimistua, onhan se ainakin mainostajien mukaan aina uudistumisen aikaa. Ja mikäs sen helpompi keino uudistaa itseään kuin vaatekaapin sisällön uusiminen..?
Itse asiassa nykyään on tarjolla vielä vaivattomampi keino muuttaa itseään ja peräti koko maailmaa: internet. Itsensä muuttamiseen on tarjolla etäohjattuja dietti- ja kuntoiluohjelmia; maailman muuttaminen puolestaan tuntuu vähimmillään vaativan pelkkiä allekirjoituksia adresseihin ja tykkäämisiä Facebook -kampanjoihin. Ainakin arabikeväässä ja kotimaan vastikään käydyssä presidentinvaalikampanjassa sosiaalinen media on todella näytellyt suurta roolia. Toisinaan kuitenkin tuntuu, että nettiosallistuminen on vain yksi todiste aikamme mukavuudenhalusta. On kovin helppoa ja vaivatonta osallistua internetin välityksellä suoran käytännön toiminnan sijaan. Oma ostoslakkoni on tästä näkökulmasta katsoen laiskuuden huipentuma: päätän olla tekemättä tiettyä asiaa ja tilitän sitten tämän tekemättä jättämisen synnyttämiä tuntemuksia blogissani.
Periaatteessa en kylläkään koe, että yrittäisin ostoslakollani muuttaa tai parantaa koko maailmaa. Ennemmin kyse on oman välittömän elinympäristöni ja omien elintapojeni muuttamisesta, eli pohjimmiltaan täysin itsekeskeisestä hankkeesta. Tavaralakkoni tavoitteena on parantaa omaa oloani ja elämänlaatuani luopumalla turhasta ja keskittymällä olennaiseen. Kukin voi tietysti määritellä omat ”turhansa” ja ”olennaisensa” omalla tavallaan. Joku toinen voisi lopettaa vaikkapa lentomatkustamisen, suklaan syömisen, eläinperäisten tuotteiden ostamisen tai alkoholinkäytön – kaikki asioita, joista en itse ole luopunut tai luopumassa. Shoppailu on minulle jotain, josta saatan määräajaksi varsin tuskattomasti pidättäytyä – suklaa- tai matkustuslakosta olisi varmaan paljon vaikeampaa pitää kiinni.
Jos kerran koin shoppailun asiaksi, josta saatoin helposti luopua, niin miksi sitten pitää aiheesta melua blogikirjoittelulla? Kuvittelenko, että saan esimerkkini voimalla muutkin kyseenalaistamaan kulutuskäyttäytymistään? Vai onko blogin pito vain itsekorostusta? Varmaankin sekä että: haluan omalla lakkoilullani ja siitä kirjoittamalla kertoa vapaudentunteesta, joka syntyy tarpeettomasta luopumalla, ja tiedostamisen ilosta, jota oman toiminnan ja meille syötettävien ostoyllykkeiden tarkasteleminen etäältä luo. Toisaalta oma vaikutuksensa on myös kaikkien maailmanparantajien helmasynnillä, ylemmyydentunteella, jota periaatteiden asettaminen ja niissä pitäytyminen tuottaa.
Itsetehostus tuskin on kaiken maailmanparantamisen liikkeelle paneva voima, mutta aimo annos sitäkin lienee tarpeen: yritämme tehdä ja toimia oikein ja kannustaa muitakin tekemään ja toimimaan oikein, jotta voisimme olla tyytyväisiä itseemme. Eikä kai siinä lopulta ole mitään pahaa, kunhan emme ylpisty ja kuvittele, että omat periaatteet ja toiminta olisivat ainoita oikeita ja täydellisiä.
Vaikken usko, että ostoslakollani ja blogillani olisi kovin vallankumouksellista vaikutusta, niin toivon silti, että se innostaisi muitakin pohtimaan omaa kuluttamistaan. Tarkoituksena ei niinkään ole kehottaa lopettamaan ostoksilla käyntiä kokonaan, vaan rohkaista huomaamaan ja hahmottamaan oman ostoksilla käymisen syitä ja tarpeellisuutta. Vaikka unelmoinkin kestävämmän ja tiedostavamman kuluttamisen yleistymisestä, tajuan toki, että oman lakkoni vaikutus on varsin rajallinen. Mutta niin kai se on, ettei maailmaa voi muuttaa kuin omalta kohdaltaan, tai ainakin omalta kohdaltaan täytyy aina aloittaa. Kyynisyys siis sikseen ja loppuun vielä varmemmaksi vakuudeksi pari lainausta viisaammalta, Mahatma Gandhilta:
“You must be the change you want to see in the world.”
“As human beings, our greatness lies not so much in being able to remake the world – that is the myth of the atomic age – as in being able to remake ourselves.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti